Ajan aalloilla kuljemme kerran
Joulu on ajan rannoilla muistoissa kulkemista. Jouluna pysähdymme näkemään ja muistamaan toisemme, perheemme, läheiset ja suvun. Siitä, miten joulu näkyi Jussilan talossa, meillä ei ole tietoa. Voimme vain maalailla mahdollista joulun kuvaa Jussilassa. Joulu on aina ollut haaveiden ja toivon aikaa. Miten Jussilan sisarukset kokivat joulunsa, jää myös arvailujen varaan. Mistä he lapsina haaveilivat ja kuinka haaveille ajan saatossa kävi, emme tiedä. Jussilan sisarusparvi eli lapsuutensa 1800-luvulla. Lapset ja lapsuus olivat saamassa tuolloin uuden merkityksen. Koulutus oli tavoittamassa kaikki lapset. Muutokset ulottuivat myös maaseudulle, jossa oli eletty vuosisatoja melko muuttumatonta elämää. Maaseudun aika hahmottui tuolloin enempi vuodenkiertoa mukailleen syklisenä kuin jatkuvana eteenpäin menona. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella kiertokoulut olivat maaseudulla tärkeitä. Lapset nousivat vahvasti esiin, koska lapsuus on uuden oppimisen aikaa. Tulevaisuudesta oli muodostumassa avoin, sitä oli vaikea hahmottaa tai ennakoida entiseen tapaan menneisyyden tapahtumien avulla. Myös Jussilan lapsista oli tulossa tulevaisuuden edustajia. Orastava luottamus ja usko tulevaisuuteen oli kehkeytymässä. ”Lystihän se on, kun köyhä lapsi pääsee ihmisyyttä oppimaan”, kerrotaan erään talosta taloon kiertäneen 10-vuotiaan ruotitytön sanoneen Simossa vuonna 1872, kun häneltä kysyttiin, miltä kouluun pääseminen tuntuu. Petäjäveden ensimmäinen kansakouluksi rakennettu koulu oli Saramanin koulu, joka kohosi kirkonkylälle 1884. Kintauden kylän ensimmäinen oma koulutalo ajoittuu vuosille 1912-1925 ja toinen 1926-. Jussilan sisarusparvi kävi oletettavasti kiertokoulua ja heidän lapsensa aikanaan mahdollisesti Kintauden kansakoulua. Joulun juhlaperinteet joululauluineen, kuusineen ja leikkeineen olivat paljolti kansakoulun ansiota.
Mitä Jussilan talo kantaa meille joulupöytään?
Sisaruksista kasvoi kelpo kansalaisia. Sukukirjamme mukaan Jussilan väki suhtautui tyynesti ja myönteisesti elämänmenoon. Tuo asenne kestää. Aleksanterin ja Anna Leenan lapset ovat meidän esivanhempiamme. Aikalaisnaapurit nimesivät heidät ”Jussilan viisaiksi”. Jussilan perheen lapset kantoivat jouluaikaan sopivia ominaisuuksia sisaruksista kerättyjen luonnehdintojen perusteella. Tunnistatko oman esivanhempasi antaman ”luonnelahjan” sinussa?
Nikolaus oli erittäin vaatimaton, mutta leikkisä.
Karl Johannes oli leikillinen ja salaperäinen.
Maria Erikaa kuvattiin erittäin vaatimattomaksi, hiljaiseksi, nöyräksi ja uskonnollismieliseksi.
Augustilla oli lempinimi Kojolainen. Hän oli sisarussarjan vilkkain ja hauska seuramies.
Enokia maalailtiin iloiseksi, ahkeraksi, toivorikkaaksi, joka upotti juttuihinsa leikillisiä käänteitä. Hän seurasi maailman menoa tarkasti.
Aleksanderia luonnehdittiin hiljaiseksi, leikkisäksi ja lapsirakkaaksi.
Konstantin tunnettiin sanansa pitävänä, ystävällisenä leikinlaskijana ja sananparsitaiturina.
Vilhelm oli hiljainen, vähäpuheinen, lapsirakas ”rauhan mies”; ei käsittänyt miksi kristityt sotivat keskenään.
Otto oli sisarussarjan leikkipuheisin mies.
Henrik Basilius oli vakava mies ja syvästi uskonnollinen. Hän piti uskonnollisia puheita seuroissa ja perhejuhlissa. Hän toimi myös pyhäkoulun opettajana.
Jussilan sisarusten hengessä riemullista joulua ja rauhaa vuodelle 2025

Martti Rauhala
Puheenjohtaja
Jussilan Sukuseura r.y.