Keski-Suomi, Jussilan suvun koti
Keski-Suomi, jossa sukumme vanhimmat jäsenet ja osa nuoremmistakin jäsenistä ovat elinaikansa asuneet ja työtään tehneet on asutettu myöhemmin kuin monet muut seudut maassamme ja siitä johtuu, että kun muualla viljeltiin jo sulia peltoja, oli täällä suoritettava vielä korvenraivaajantyötä. Tämä maakunta Jämsästä pohjoiseen päin oli laajalti hämäläisten vanhoja erämaita. Kintaudella, josta sittemmin tuli suvun kotikylä, kävivät metsästämässä ja kalastamassa saarioislaiset – nykyään Akaa ja Kylmäkoski – sekä toisten tietojen mukaan myöskin pälkäneläiset.
Keski-Suomen varsinainen asuttaminen alkoi noin 400 vuotta sitten kun Kustaa Vaasa kuninkaana ollessaan kehoitti hämäläisia pysyvästi asumaan Pohjois-Hämeen erämaihin. Kun hämäläisiä ei tullut riittävästi tälle alueelle, kehotti Savonlinnan vouti Kustaa Fincke savolaisia siirtymään tänne. Vuodesta 1552 lähtien Keski-Suomeen muuttaneista uudisasukkaista olikin suurin osa savolaisia. Jo vuonna 1621 katsotaan asuttaminen muuttoliikkeenä loppuun suoritetuksi, vaikka asukkaita olikin tällöin vielä hyvin harvassa. Rautalammin pitäjässä, joka tällöin käsitti koko Pohjois-Hämeen ja josta sittemmin on muodostettu 24 seurakuntaa, Petäjävesi niihin luettuna, oli tilallisia 343 joista hämäläisiä 84, savolaisia 183 ja epätietoisia tapauksia 76.
Uudisasukkaan asema on aina ollut raskas, ja niin oli varmasti niidenkin jotka ryhtyivät tätä laajaa maakuntaa silloisin apuneuvoin asuttamaan. Teitäkään ei ollut. Petäjävedellekin rakennettiin ensimmäinen tie vasta 1700-luvun lopulla. Vuonna 1780 alettiin nimittäin rakentaa 6 kyynärän levyistä “pitäjäntietä” Alavudelta Ätsärin, Keuruun ja Petäjäveden kautta Jyväskylän kirkolle, missä tämä tie yhtyi nk. vanhaan Laukaan tiehen, joka Lounais-Suomesta ja Hämeestä kulki Pälkäneen, Länkipohjan, Jämsän ja Korpilahden kautta Laukaaseen, josta tiet haarautuivat Rautalammille, Viitasaarelle ja Saarijärvelle. Tämä viimemainittukin tie, joka ratsutieksi oli tehty 1750-luvun alussa, valmistui yleiseksi posti- ja maantieksi vasta 1780-luvulla. Pitäjän keskukseen, Jämsään, jossa vielä v. 1700-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä käytiin kirkossa, koska omaa kirkkoa ei ollut, päästiin jonkinlaista ratsutietä myöten, joka on merkitty v. 1752 piirrettyyn karttaan. jota säilytetään Ruotsin valtionarkistossa.
Jussilan talo tuli rattailla kuljettavan tien vaikutuspiiriin 1900-luvun alussa, jolloin Kintaudelta tähän taloon johtava kylätie rakennettiin. Myöhemmin jatkettiin tätä kylätietä Hirvimäkeen saakka, jossa tie yhtyi Petäjävedeltä Korpilahdelle menevään maantiehen. Viime vuosisadan vaihteeseen saakka tehtiin kaupunkimatkat siten, että mentiin ratsain Saukkoon, josta lainattiin kärryt, joilla matka suoritettiin.
Petäjävesi, suvun kotipitäjä, on muodostunut osista Jämsän ja Rautalammin suurpitäjiä. Petäjäveden kylä on kuulunut ensin mainittuun ja Kuivasmäki sekä Kintaus varhaisempina aikoina viimemainittuun pitäjään. Ruotsin kuninkaan 3.12.1728 antamalla päätöksellä tuli Petäjävedestä Jämsän seurakuntaan kuuluva rukoushuonekunta, josta 1779 tuli Jämsän kappeli, yhdistettiin Jyväskylän seurakuntaan 1856 ja itsenäistyi 1867. Alkuaan seurakuntaa nimitettiin Kuivasmäeksi. Vuodesta 1779 lähtien on seurakunnan nimenä ollut yksinomaan Petäjävesi, mutta manttaalikirjoissa säilyi Kuivasmäki nimi aina seurakunnan itsenäistymiseen saakka.
Kun Keski-Suomea on asutettu Päijännettä kulkutienä käyttäen, niin johtui tästä, että Petäjävesi oli varhaisempina aikoina vilkkaassa vuorovaikutuksessa Korpilahden kanssa, joka oli tämän suuren kulkutien rannalla, josta asutus suuntautui sisämaahan päin. Korpilahtelainen vaikutus tuntui Petäjävedellä, paitsi taloudellisissa asioissa, myöskin avioliittoja solmittaessa, joissa usein oli korpilahtelainen toisena asianosaisena. Isänsä Aleksanderin esimerkkiä noudattaen etsivät ”Jussilan pojistakin” Enok, Vilhelm, Otto ja Henrik korpilahtelaissyntyiset vaimot. Korpilahteen kuuluu nykyään Hantulan talokin, jossa Karl Johanneksen I vaimo oli syntynyt, vaikkakin tämä talo 22.12.1869 saakka kuului Petäjäveden seurakuntaan.
Jussilan suvun elämäntaipaleen alkuvaiheet
Jussilan talo, Petäjäveden pitäjän Kintauden kylässä, on uudistila, jonka perustamispäätöksen maaherra on antanut marraskuun 8 päivänä 1793. Tässä talossa syntyi kesäkuun 30 päivänä 1812 poika, joka sai kasteessa nimen Aleksander. Tultuaan täysi-ikäiseksi hän meni avioliittoon Korpilahden pitäjän Muuratjärven kylässä olevan Pekan talon tyttären Anna Leenan kanssa, joka oli syntynyt helmikuun 10 päivänä 1816. Avioliitto on tiettävästi solmittu vuoden 1834 alkupuolella, koska Korpilahden seurakunnan kirkonkirjoihin on merkitty, että Anna Leena muutti Petäjävedelle 9.4.1834.
Tästä kahden nuoren perustamasta avioliitosta syntyivät lapset: Nikolaus 15.10.1834, Karl Johannes 8.7.1836, Maria Erika 22.3.1839, August 11.2.1842, Vilhelm 2.3.1844 – kuoli 7.3.1845, Enok 7.12.1845, Aleksander 27.1.1848, Konstantin 23.8.1850, Vilhelm 15.1.1853, Otto 21.4.1855 ja Henrik Basilius 31.12.1857. Nämä sisarukset, edellä mainittua ensimmäistä Vilhelmiä lukuun ottamatta, joka kuoli lapsena, ovat olleet harvinaisen elinvoimaisia ja ovat useat heistä saavuttaneet varsin korkean iän kuten käy selville seuraavasta asetelmasta:
Nimi Elinikä
Nikolaus 84 vuotta 5 kuukautta 14 päivää
Karl Johannes 90 10 6
Maria Erika 93 10
August 86 10 6
Enok 99 11 15
Aleksander 7 1 90
Konstantin 8 2 19
Vilhelm 66 11 14
Otto 99 7 5
Henrik Basilius 77 10 13
Yhteensä 853 vuotta 4 kuukautta 2 päivää
Täysi-ikäisten sisarusten keski-iäksi tulee niin muodoin 85 vuotta 4 kuukautta.
Viiden vanhimmaksi eläneen sisaruksen yhteenlaskettu ikä tekee 470 vuotta 8 kuukautta ja 12 päivää, joten heidän keski-iäkseen tulee 94 vuotta 1 kuukausi 20 päivää.
Jussilan talon varhaisimmista asukkaista on vaikeata saada tietoja, kun Petäjäveden pappilassa on ollut tulipalo, jossa on tuhoutunut kirkonkirjoja, ja kun tila on uudistila, joten henkikirjatkaan eivät valaise asiaa muuta kuin siitä lähtien, kun tila perustettiin. Todennäköistä kuitenkin on, että tällä paikalla on ollut asutusta jo ennen tilan muodollista perustamistakin, joka toimitus onkin katsottava valmiin tosiasian toteamiseksi. Vanhin kirkonkirjoista näkyvä talon asukas on Leena Erkintytär, joka oli syntynyt 1747. Hänen kohdalleen on kirjoihin merkitty “mor till värden” = isännän äiti. Minkä isännän äiti hän on ollut, siitä ei ole voitu saada tietoa. Jussilassa kuoli 80 vuotiaana 6.11.1827 Leena niminen henkilö, jonka nimen kohdalla on merkitty: ‘”rotpatt” = ruotuvaivainen. Tämän syntymäaika käy yhteen Leena Erkintyttären syntymäajan kanssa ja erilaisista merkinnöistä huolimatta näyttää siltä, että kysymys on samasta henkilöstä.
Ensimmäinen tunnettu Jussilan isäntä oli Juho Yrjönpoika joka oli syntynyt v. 1769. Hän oli isäntänä tilan perustamisesta lähtien ja hallitsi tilaa vv. 1793-1810. Tiettävästi hän oli syntynyt Mäenpään talossa, koska siinä lääninhallituksen päätöksessä, jolla Jussilan tilan hallintaoikeus luovutettiin Aleksander Jussilalle, hänestä käytetään nimitystä: uudisasukkaanpoika Johan Yrjönpoika Mäenpää. Hänen vanhempansa olisivat niin muodoin olleet Yrjö Iisakinpoika ja hänen vaimonsa Valpuri, jotka hallitsivat v. 1785 perustettua Mäenpään uudistilaa vv. 1785 1809. Avioliitossa hän oli Hedvig Akselintyttären kanssa, joka oli syntynyt 6.5.1773. Tämä Hedvig oli todennäköisesti Veitsikan eli Saukon talon tyttäriä. Veitsikassa oli vv . 1751 1791 isäntänä Akseli Erikinpoika, jolla oli vaimo Leena. Kun mainittu talo oli Jussilan lähin naapuri, niin tukee tämä sitä käsitystä, että Hedvig on mainitun Akselin ja Leenan tytär. Kun tämän lisäksi mainitaan, että Hedvigin I mies oli lähellä olevan naapuritalon poika ja II mies samasta talosta kuin hän itsekin, niin tämä kaikki vahvistaa edellä esitettyä käsitystä.
Juho Yrjönpoika kuoli 41 vuotiaana 20.5.1810. Leski meni 26.12.1811 toiseen avioliittoon renki Joonas Heikinpojan kanssa, joka oli syntynyt 4.3.1785. ja joka kertoman mukaan tuli Jussilaan “puusniekaksi” Saukosta. Tästä avioliitosta syntyi, paitsi edellä mainittua Aleksanderia, jonka alullepanema sukuhaara on tämän tutkimuksen kohteena, myös toinen poika, Johannes, joka syntyi 14.2.1816. Hän meni kotivävyksi Kaura-ahon taloon, joka oli vuonna 1792 perustettu uudistila. Tämän talon tyttären, 20.3.1825 syntyneen Maija Liisa Juhontyttären kanssa hänet vihittiin 26.12.1843. Johannes oli Kaura-ahon isäntä vv. 1843 1867, jonka jälkeen hän luovutti isännyyden pojalleen Kaarlo Otolle. Johannes kuoli 3.2.1887 ja hänen vaimonsa 27.10.1896. Tämä Jussilan suvun sukuhaara omistaa vieläkin Kaura-ahon talon.
Jussilan kotivävyksi tulleen Joonaan isästä, Heikistä ei ole onnistuttu saamaan tarkempia tietoja.
Paitsi toisesta avioliitosta syntyneitä lapsia, oli Hedvig Akselintyttärellä myöskin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika. Joonas Juhonpoika, joka oli syntynyt 30.8.1797. Hänellä oli kaksi vaimoa, joista I vaimo oli Karikon Autiosa Maria Svenintytär, syntynyt 20.3.1798, vih. 26.12.1820, kuoli 24.4.1826, sekä II vaimo piika Eeva Matintytär, syntynyt 5.11.1798, vih. 23.5.1831, kuoli 28.8.1864.
Ensimmäisen miehensä kuoltua hallitsi Hedvig Akselintytär Jussilan tilaa vv. 1810-1838. Tila oli nimittäin kruunutila, jota hallittiin vakaalla hallintaoikeudella. Hänen poikansa, edellä mainittu Joonas Juhonpoika, jonka olisi tullut isänsä kuoleman jälkeen päästä asumaan ja hallitsemaan tilaa, oli raihnas ja sen vuoksi tähän tehtävään kykenemätön. Hän luopuikin tilasta velipuolensa Aleksanderin hyväksi tämän 1.6.1832 tehdyllä sopimuksella sitouduttua suorittamaan hänelle eläke-edut.
Kuusi vuotta myöhemmin eli 7.7.1838 lääninhallitus antoi Aleksander Joonaanpoika Jussilalle ehdollisen asumisoikeuden tähän tilaan ottaen sitten hänet 1 päivänä heinäkuuta 1840 antamallaan päätöksellä tilan vakituiseksi asukkaaksi. Ennen päätöksen antamista oli Aleksanderin maksettava velipuolensa Joonas Juhonpojan alaikäiselle tyttärelle Maria Christinalle kaksisataa Ruotsin valtakunnan taaleria seteleinä korvaukseksi siitä, että hän, jonka äiti oli kuollut, luopui oikeudestaan tähän tilaan. Tämän alaikäisen etua valvoi luovutuksessa hänen laillisesti määrätty holhoojansa torppari Aleksander Sveninpoika Karikko.
Antaessaan asukkaaksiottamispäätöksen määräsi lääninhallitus, että asukkaaksi otettu saa hallita tilaa niin kauan kuin hän asuu tilalla, viljelee ja ylläpitää sitä säännösten mukaisesti sekä sen ohessa muokkaa ja panee kuntoon vuosittain vähintään kolme kapanalaa (= n. 4,62 aaria) uutta peltoa ja viisi kapanalaa niittyä sekä laajentaa ja kunnossapitää humalistoa. Tämän lisäksi hänet velvoitettiin antamaan tekemänsä sopimuksen mukaiset eläke-edut vanhemmilleen sekä velipuolelleen Joonas Juhonpojalle sekä antamaan tämän tyttärelle Maria Christinalle asunnon, ravinnon ja vaatetuksen, hänen voimainsa mukaista työtä vastaan siihen saakka kunnes hän kykenee itse huolehtimaan toimeentulostaan.
Mainittujen asukasehtojen täyttämisestä oli Aleksander Jussila antanut lääninhallitukselle verotalonomistajien Simo Simonpoika Kukkoniemen (Niemelä) ja Joonas Juhonpoika Nisulan antaman takauksen.
Eläkkeen saajista kuolivat Aleksanderin äiti 19.10.1840 ja isä, joka kuollessaan oli sokea, 12.3.1858 sekä velipuoli Joonas Juhonpoika 25.11.1862.
Hallittuaan tilaa vuoteen 1849 jätti Aleksander lääninhallitukselle tilan ostoanomuksen. Lääninhallitus määräsi tilan hinnaksi 32 ruplaa 67 ja puoli kopeekkaa, jonka lisäksi oli suoritettava leimamaksua ja asiakirjain lunastusta 48 kopeekkaa eli yhteensä 33 ruplaa 15 ja puoli kopeekkaa. Tämän summan maksoi anoja hopeassa lääninrahastoon 14.11.1850, jonka jälkeen Senaatin Talousosasto antoi hänelle joulukuun 12. päivänä 1850 “perintökirjan Jussilan ruunantilaan kahdeksasosa manttaalia N:o 15 Kintauden kylässä Kuivasmäen pitäjää.”
Tilalta meneväksi hopeaveroksi määräsi Senaatti 9 ruplaa 60 kopeekkaa ja metsäveroksi yhden ruplan ja kaksi kopeekkaa.
Jussilan talo oli Aleksanderin hallinta-aikana hyvin väkirikas. Paitsi hänen omaa ja velipuolensa perhettä, asui talossa mm. Matti Yrjönpoika, joka kuoli 77-vuotiaana 7.3.1851. Hänestä oli kirjoissa merkintä: ‘’inhysen” = loinen. Näyttää siltä kuin tämä Matti olisi ollut ensimmäisen isännän Juho Yrjönpojan veli, vaikka tätä ei ole voitu todeta.
Talossa asui muitakin kestejä, jonka lisäksi oli vielä palvelusväkeä. Ei ole näin ollen ihme, että tätä suurperhettä varten tarvittiin tupa, joka oli kooltaan 7 x 7 syltä eli 12,5 x 12,5 metriä, jollaisen Aleksander oli rakentanut isäntänä ollessaan.
Neljännesvuosisadan tilaa hallittuaan luovuttivat Aleksander ja Anna Leena tilan omistusoikeuden tammikuun 4 päivänä 1866 tehdyllä kauppakirjalla pojalleen Karl Johannekselle 3.400 markan suuruisesta kauppahinnasta, joka oli maksettava kiinnityksen haltijalle eli kuten kauppakirjassa sanotaan “intekningin omistajalle talolliselle Erkki Heikkilälle”. Tämän lisäksi oli suoritettava eläke myyjille
Isojakotoimitus Jussilan tilan kohdalla päättyi lokakuun 8 päivänä 1805, jolloin tila tuli ensi kerran rajoiltaan tarkasti merkityksi. Tässä jaossa muodostettu tila käsitti, kuten jo mainittu 1/8 manttaalia eli peltoa ja metsämaata yhteensä 514,65 ha.
Tilalla oli sitä perustettaessa peltoa 2 tynnyrinalaa ja 28 kapanalaa eli lähes 1 1/2 ha. Peltoala todettiin samansuuruiseksi vielä vuonna 1817, jolloin viranomaiset toimittivat yleisen tarkastuksen Kintauden kylässä olevilla kruununtiloilla. Vasta josta ja siinä asuneiden ihmisten elämänvaiheista arkistoissa säilytettävänä olevat asiakirjat kertovat meille lähes neljän vuosisadan ajalta. Talo ja sen asukkaat ovat kokeneet Isonvihan ja monen muun sodan vaikeat ajat. Toisinaan se on ollut autionakin nähtävästi siitä syystä, että veroja ei ole jaksettu maksaa, mutta jälleen on elämä elpynyt.
Ensimmäinen Pekan isäntä, josta meillä on tietoja, oli Pekka Saukkonen. Hän oli isäntänä 1562-n. 1622. Tämän jälkeen oli talo autiona vv. 1622-1633.
Matti Nuutinpoika Saukkolasta oli isäntänä vv. 1634-n. 1639. Hänellä oli vaimo Kaisa Laurintytär.
Talo oli jälleen autiona n. 1639 n. 1661. Autioon taloon asettui asumaan Matti Jaakonpoika. joka oli isäntänä vv. 1662-1680, vaimo Anna .
Seuraavat isännät olivat: Pekka Matinpoika vv. 1682-n. 1698, vaimo Sofia, ja Yrjo Matinpoika, edellisen veli vv. n. 1699-1704.
Tila oli yhdysviljelyksessä Saukkolan kanssa vuodesta 1705 tiettävästi aina vuoteen 1721 saakka. Yhdysviljelyskauden päätyttyä asutus talossa vakiintui ja ovat isäntinä olleet:
Tuomas Pekanpoika vv. 1722-n. 1726.
Matti Pekanpoika, nähtävästi edellisen veli, vv. 1727-1736, vaimo Agnes.
Mikko Tuomaanpoika, edellisen isännän veljenpoika, vv. 1736-1764. Hän oli syntynyt 1720 ja oli hänellä vaimo Liisa Davidintytär syntynyt 1724 ja kuollut 1780.
Matti Mikonpoika, edellisen poika vv. 1764-1799. Hän oli syntynyt 1744 ja kuollut 20.6.1821, vaimo Kristiina Matintytär syntynyt 1742 ja kuollut 8.6.1820.
Mikko Matinpoika, edellisen poika, vv. 1799-1832. Tämän Mikko Matinpojan isäntänä ollessa toimitettiin tilalla isojako, joka päättyi 7.11.1819. Tila N:o 4 halottiin tällöin kolmeen yhtä suureen osaan, joista Kartano-nimisen tilan, joka tunnetaan Pekan nimellä, omisti edellä mainittu Mikko Matinpoika. Tämä Pekka oli tutkittavanamme olevan suvun kantaäidin Anna Leenan syntymäkoti. Tilalle tuli jaossa peltoa ja niittyä yht. 22.32 ha ja yksityiseksi jaettua metsämaata 33,72 ha. Myöhemmin 1800-luvun loppupuolella suoritetuissa yhteismaiden jaoissa on tila saanut lisäksi n. 119 ha tiluksia.
Pekasta oli halottu v. 1782 isännän veljelle Tuomas Mikonpojalle Kinnari-niminen tila ja v. 1783 niinikään isännän veljelle Taavetti Mikonpojalle Ruppa-niminen tila, jotka tilat tulivat isojaossa lopullisesti muodostetuiksi. Isojaon päättyessä omisti ensin mainitun tilan Elias Pekka ja viimemainitun Aleksanteri Taavetinpoika.
Pekan isäntä Mikko Matinpoika oli syntynyt 1773 ja kuollut 6.6.1833. Hänellä oli kaksi vaimoa, joista I vaimo Hedvig Jeremiantytär oli syntynyt 1776 ja kuollut 27. 5. 1808, sekä II vaimo Tikkalan talon tytär Liisa Mikontytär syntynyt 1789, vih. 26.11.1808, kuollut 9.2.1854. Näistä avioliitoista syntyivät lapset:
I. Anna Maria, s. 2.3.1796, vihittiin 21.7.1814 avioliittoon talollisenpojan Juho Juhonpojan kanssa Petäjävedeltä, jonne muutti 1814. Veitsikan eli Saukon talon emäntä vv. 1816-1857.
II. Joonas. s. 20.7.1799 ja kuollut 11.4.1874. Tämä Joonas oli isänsä jälkeen isäntänä vv. 1832-1856. Hänellä oli vaimo Eeva Knuutila s. 13.11.1803 ja kuollut 5.1.1880,
III. Leena, s. 20.9.1801 ja kuollut 1803,
IV. Kalle. s. 3.4.1804 ja kuollut 31.1.1869,
V. Juho. s. 4.9.1806, muutti 1827 Jyväskylään,
VI. Eeva Stina, s. 8.7.1810, muutti 17.10.1830 Jämsään emännäksi Rantalan taloon, Sammallahden kylässä, jonka talon pojan Kalle Niklan kanssa hän solmi avioliiton,
VII. Mikko s. 15.12.1812 ja kuollut 1831,
VIII. Anna Leena, s. 10.2.1816, muutti 9.4.1834 Petäjävedelle,
IX. Ulrika, s. 16.12.1818 ja kuollut 21.10.1860. Putkilahden kylässä sijaitsevan Nikkilän talon emäntä vv. 1856-1860. Avioliitossa Nikodemus Salmelan kanssa, joka s. 2.8.1813 ja kuollut 11.9.1878,
X. Vilhelm, s. 18.7.1821 ja kuollut 26.8.1851. Vaimo Ulla Matintytär s. 30.4.1826 ja kuollut 31.3.1849,
XI. Herman. s. 14.3.1828 ja kuollut 2.3.1890. Meni Tapanila-Niittylään kotivävyksi. Vaimo, Maija Liisa oli s. 22.8.1838 ja kuollut 8.8.1854. Toinen vaimo oli Elsa Justina Petterintytär Petäjävedeltä s. 14.7.1838 ja kuollut 1.11.1901.
Anna Leena, tämän sisarussarjan VIII:s jäsen, joka oli isänsä kahdeksas ja äitinsä kolmas lapsi, oli se korpilahtelainen neitonen, joka vastikään kahdeksantoista vuotta täytettyään talvella 1834 meni miniäksi Jussilan taloon. Matkan kohteena oleva talo oli tiettömän taipaleen takana, mutta mahdollisesti nuorikko onkin viety rekikelillä, joten hänen ei ole tarvinnut tarpoa jalkaisin kinttupolkuja pitkin, kuten hänen vanhimman sisarensa, joka kaksikymmentä vuotta aikaisemmin oli keskikesällä tullut emännäksi naapuritaloon. Tämä nuori miniä oli pienikokoinen, mutta pirteä ihminen. joka oli emännäksi tultuaan sanonut, että “talon täytyy nousta, vaikka minä polvillani ryömisin”. Sanansa mittainen hän oli, ja niinpä hänen työhön lähtiessään oli kaikkien muidenkin lähdettävä, jotka työhön kykenivät.
Jussilan ja Pekan talot, joissa suvun kantavanhemmat olivat syntyneet ja joissa he elämäntyönsä suorittivat, ovat tyypillisiä keskisuomalaisia maatiloja. Niissä on vähän peltoa tilan koko pinta-alaan verraten, mutta metsämaata sen sijaan runsaasti. Molemmat osapuolet olivat siis lähtöisin samanlaisista oloista. Tämä olojen ja elinehtojen yhdenmukaisuus vaikutti varmaankin suotuisasti heidän elämäntyönsä onnistumiseen.
Jussilan suku asui ja hallitsi Jussilan taloa vv. 1793-1900. Ensimmäiset tähän sukuun kuuluvat asukkaat olivat Hedvig Akselintytär ja hänen toinen miehensä Joonas Heikinpoika, joista on jo kerrottu .
Päinvastoin kuin Jussilan on Pekan, Anna Leenan kotitalon asukkaista ollut mahdollista saada tietoja paljon pitemmältä ajalta eli tarkemmin sanoen vuodesta 1562 alkaen, jolloin Pekka Saukkonen, kuten jo on mainittu, tuli tähän taloon isännäksi. Kuuluivatko myöhemmät isännät samaan sukuun ei voida varmuudella todeta, mutta Matti Jaakonpojasta lähtien, joka tuli vuonna 1662 isännäksi silloin autiona olleeseen taloon, hallitsi hänestä alkunsa saanut suku taloa vuosia 1705-1721 lukuun ottamatta, jolloin tila oli yhdysviljelyksessä Saukkolan kanssa, yli kahdensadan vuoden ajan. 1870-luvun alussa, jolloin talossa oli isäntänä Salomon Joonaanpoika, joka oli Anna Leenan veljenpoika, siirtyi tämän talon omistus kuitenkin sukuun kuulumattomille henkilöille.
Näissä olosuhteissa, joista tässä on kerrottu, suorittivat Aleksander ja Anna Leena jokapäiväistä työtään, jonka lomassa ei ollut monia lepohetkiä. Talo, jossa he asuivat ja jota he viljelivät, oli vielä heidän aikanaankin uudistila, jonka viljeleminen oli raskaan työn panttina. Kasvattaessaan näissä alkukantaisissa ja puutteellisissa oloissa niin sitkeän ja elinvoimaisen lapsiparven, jollaista vain harvoin tavataan, he suorittivat aikakirjoihin merkittävän elämäntyön. Heidän suuriarvoinen työnsä on ollut mahdollista vain siten, että he ovat vaivojaan säästämättä yksituumaisesti tehneet työtä yhteisen kodin ja perheensä hyväksi.
Tämän jälkeen eläneiden suvun jäsenten kannalta niin paljon merkitsevä avioliitto purkautui tammikuun 20 päivänä 1876, jolloin Aleksander nukkui ikuiseen uneen 63 vuoden 6 kuukauden ja 20 päivän ikäisenä. Hänen elämäntoverinsa saavutti matkansa pään tammikuun 16 päivänä 1894 elettyään 77 vuotta 11 kuukautta 6 päivää.